Minulla ei ole periaatteita, minulla on vain hermoja – nuoruudessani tämä japanilainen sanonta oli varsin suosittu, sillä eräs venäläinen runoilija siteerasi sitä ja Bashirov kertoi sen yhä uudelleen ja uudelleen Neulassa. Elämä noina vuosina rakentui usein jatkuvista tekosyistä olla tekemättä… Lue lisää »Hyväksymisestä
Muistan yhdeksänkymmentäkaksi, kolmannen, neljännen ja osan viidennestä vuodesta ylenpalttisen köyhyyden kautena. Nälkä ei ole nälkä, mutta kukaan meistä ei todellakaan tarvinnut Afisha-Ed-lehteä. Mutta liiallinen vapaa-aika yhdistettynä rahapulaan johti outoihin aterioihin epäilyttävissä paikoissa jonkun muun odottamattomalla kustannuksella. Tuleva Food-toimittaja ja minä… Lue lisää »Wild
Rosh Hashanahin, juutalaisen uudenvuoden, merkitys muistuttaa keinua. Toisaalta se on lupauksessa uudesta elämästä, sillä tänä päivänä Aatami ja Eeva luotiin, ja juhlapäivällä on myös käytännöllinen viesti – näinä päivinä luodaan aineellinen perusta tulevaisuudelle: seuraavien kuukausien rahalliset edut jaetaan juuri Rosh… Lue lisää »Rosh Hashanah
Tapaamme borssia ennen kuin muistamme, ja sitten kuljemme läpi elämän sen kanssa: äidin borssia, mummon borssia, julkisia tarjoiluja – huonointa borssia vaihtelevassa määrin, sekä (joskus erittäin hyvää) borssia vieraana. Kun aloitat ruoanlaiton, et tietenkään lue mitään keittokirjoja, vaan yrität jäljitellä… Lue lisää »Borssikeitosta
Amerikkalainen ruoka muuntuu helposti merkeiksi ja symboleiksi. Sanotaanpa vaikka neapoliittinen pizza – se voi olla niin oikea, jäljittelemätön ja suvereeni kuin se haluaa, mutta se on yhtä kuin se itse, siitä ei voi tulla pop-taiteen ikoni kuten tomaattikeittotölkistä, eikä myöskään… Lue lisää »Viinikattila
Kerran, opiskeluaikojeni lopulla, toimin hyvin palkattuna oppaana kahdeksantoista italialaisen naisen ryhmälle, joka oli tullut tutustumaan Moskovaan, Kizhiin ja Solovkiin. Minun piti vartioida niitä, viihdyttää niitä ja mikä pahinta, ruokkia ne. Oli vuosi -95, eikä Correan tai edes Jean-Jacquesin hajua ollut… Lue lisää »Isänmaa tietää, –
Toimittaja Viktor Loshakin tytär Anna Mongait on kulttuurilähetyskanava Dozhdin päätoimittaja. Journalistiset asenteet eivät kuitenkaan olleet perheen pääasia. Anya pelkäsi koko lapsuutensa ajan, että jos hän ei opi kokkaamaan, hän ei saa poikaa, hän ei mene naimisiin, se on tragedia, eikä… Lue lisää »Munakoisokaviaaria Loschakin perheeltä
Mitä on ruoanlaitto yleensä? Kaiken kaikkiaan se on tarina tuhosta ja luomisesta. Luominen – ja jälleen tuho, tuho. Tyhjentäkää paikka, rakentakaa temppeli. Tuhoa temppeli ja rakenna tälle paikalle valtava, pelottava palatsi. Hylkää se ja laita kuoppaan uima-allas. Tuhotkaa allas ja… Lue lisää »Tee-tee-tee-tee-tee-tee-tee-tee-tee-tee-tee-tee
Hänen ilmeensä oli kuin kuuluisan pojan, joka varasti ketun ja ei sankarillisesti näyttänyt kasvojaan, kun kettu repi hänen rintaansa paidan alta. (Hän ei näyttänyt sitä, mutta olihan siinä vihje, eikö ollutkin? Kuten sanotaan, et voi ”käytännössä” olla tuntematta etikkaa salaatissa).… Lue lisää »Koukku silmässä
Georgian entisen presidentin Eduard Shevardnadzen pojantytär Sofiko Shevardnadze syntyi Georgiassa, kasvoi Ranskassa, opiskeli ja työskenteli Yhdysvalloissa ja on asunut Moskovassa vuodesta 2005. Sofiko työskentelee Russia Today -lehdessä, jossa hän selittää kotimaisia kulttuurisia hienouksia maailmanlaajuiselle yleisölle. Näyttäisi siltä, että Georgiassa syntyneen… Lue lisää »Shevardnadzen perheen naispuolinen chakapuli