Joo, tiedän: voissa on yhdessä teelusikallisessa peräti 5 grammaa puhdasta ja myös kertatyydyttymätöntä rasvaa (ravitsemusasiantuntijoiden mukaan terveellisten elintapojen vuoksi meidän ei pitäisi kuluttaa yli 60 grammaa rasvaa koko päivässä), eikä tuo määrä riitä kunnolla levitettäväksi parin leipäviipaleen päälle. Mutta minä vain rakastan sitä. Mitä siis tehdä? Ensimmäinen hyvä uutinen on se, että viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että tämä ominaisuus ei olekaan niin kamala. ”Älä syö mitään sellaista, mitä isoäitisi ei olisi pitänyt syötäväksi kelpaavana”, on yksi nykyaikaisen terveellisen ruokavalion käsitteen tärkeimmistä periaatteista, jonka amerikkalainen julkisuudenhoitaja Michael Pollan esitti kuuluisassa kirjassaan ”The Philosophy of Food”. Totuus ruoasta. Monet ravitsemusasiantuntijat ovat luultavasti eri mieltä kanssani, mutta olen täysin vakuuttunut siitä, että laitumella kasvatettujen lehmien maidosta valmistettu voi on erinomainen ja terveellinen tuote.
On hyvin tiedossa, että Ranskan episkopaatti myi anteeksiantoja voin käytöstä paastonaikana: näillä rahoilla Rouenin katedraaliin rakennettiin kuuluisa voitorni. Seitsemännellätoista vuosisadalla episkopaatti tunnusti voin elintärkeäksi ja julisti sen (kananmunien ohella) paastonajan tuotteeksi. Mutta tietysti sitä kunnioitettiin eniten Intiassa. Siellä voita pidetään edelleen pyhänä lahjana, koska se on maailmankaikkeuden luoneen energian lähde. Hindut eivät kuitenkaan pidä terapeuttisena ainoastaan ruoholla ruokitusta lehmänmaidosta valmistettua voita, vaan myös niin sanottua puhdistettua gi-voita, josta on poistettu kaikki maidon kiinteät aineet. Ayurvedisen lääketieteen mukaan siunattu voi vahvistaa ojasia, elämänenergian ”tyynyä”.
Ja tietysti voi on rikkain A-vitamiinin ja kaikkien muiden rasvaliukoisten vitamiinien – E:n, K:n ja jopa D:n – lähde, jonka puutetta monet ravitsemusasiantuntijat kutsuvat ”hiljaiseksi epidemiaksi”. Kuten muutkin ruoholla ruokittujen lehmien maidosta valmistetut tuotteet, voi sisältää välttämättömiä rasva-aminohappoja omega-3- ja omega-6-rasvahappoja sekä voimakkainta antioksidanttia ja immuunijärjestelmää stimuloivaa CLA:ta.
On toinenkin hyvä uutinen: on helppoa ja nopeaa valmistaa kermainen levite, jonka kokonaistilavuutta lisätään lisäämällä ainesosia, joiden rasvapitoisuus on nolla tai vähärasvainen mutta joissa on runsaasti vitamiineja ja kuituja. Voi yrttien, paprikoiden, tomaattien, muhennetun valkosipulin tai kuivattujen aprikoosien, luumujen ja kuivattujen karpaloiden kanssa maistuu jopa tavallista paremmalta. Ja vielä terveellisempää. Suosikkireseptini lisäaineita sisältävälle voille on suuren englantilaisen Heston Blumenthalin luoma. Se on yksinkertaisesti erinomaista: se piristää jopa korppujauhoa ja muuttaa täysin kaurapuuroa, riisiä tai helmipuuroa. Koristele yleisimmät kalat, mikä tahansa pasta tai pihvi. Voit hieroa sitä kanaan ennen grillausta, vain hieman ihon alle. Öljy ja persilja ovat juuri sitä, mitä kehosi tarvitsee. Pureskele persiljan oksaa aterian jälkeen, niin huomaat, että se raikastaa hengitystäsi. Se voi myös virkistää koko ruoansulatusjärjestelmääsi. Ihmiset ovat intuitiivisesti tienneet persiljan puhdistavat ja hajunpoistavat ominaisuudet jo antiikin ajoista lähtien. Kreikkalaiset käyttivät juhlissa persiljakruunuja ruokahalun lisäämiseksi. Roomalaiset uskoivat, että jos pureskelee sen oksia, voi juoda enemmän viiniä humaltumatta. Teen myös aprikoosinmakuista voita, jossa on appelsiinin tuoksu. Aprikooseja, erityisesti kuivattuja aprikooseja, on aina pidetty arvokkaana kaliumin lähteenä, mutta on käynyt ilmi, että niillä on vielä joitakin täysin tuntemattomia ominaisuuksia, jotka tekevät niistä maagisia ”nuorentavia omenoita”. Maailmassa on paikka nimeltä Happy Valley. Se sijaitsee Pohjois-Intiassa, Himalajalla, Hunza-joen rannalla. Viime vuosisadan alkupuolella englantilainen lääkäri McCarrison kuvaili tätä paikkaa: siellä asuvien burilaisten joukossa ei ollut yhtään sairasta ihmistä, kun taas naapuriheimoissa asuvat ihmiset sairastivat tuberkuloosia ja kuppaista kuppaista tautia ja jopa ruttoa. Burishit elävät keskimäärin 100-vuotiaiksi, ja siinä iässä he työskentelevät vielä pelloilla, ja heidän 40-vuotiaat naisensa näyttävät nuorilta tytöiltä. Onnellinen laakso on tiheästi vuorten ympäröimä ja maailmalta eristetty.
Boorishin tärkein salaisuus on ravinto. Se on melko niukka. Heidän ruokavalionsa perustuu viljoihin, joiden jyvät syödään puhtaasti kokonaisina, ja kuivattuihin aprikooseihin. Nämä ovat ainoat hedelmät, joita he hankkivat tulevaa käyttöä varten. Vierailijat hämmästyvät aprikoosien runsaudesta ja epätavallisesta tuoksusta, sillä burilaiset pureskelevat niitä jatkuvasti.
Molempien voiden valmistaminen on melko helppoa, varsinkin jos sinulla on tehokas tehosekoitin. Kokeile itse: voin kanssa on uteliasta kokeilla ja valita ainekset oman makusi mukaan. Persiljan sijasta voi sekoittaa voita muhennetun valkosipulin, paahdettujen paprikoiden tai tomaattien soseeseen. Se sopii hyvin aurinkokuivattujen tomaattien kanssa. Voita ei tietenkään pitäisi syödä lusikalla, mutta ei ole sattumaa, että Perrault’n sadun Punahilkka kantoi voipottia sairaalle isoäidilleen.
